Luulin et yli pääsin, mä selvisin, kunnes joku täyttää aukon hetkeksi, otan hetkest kiinni
Hetki menee, niin niiden on tapana, en haluu päästää irti siit tunteesta et joku haluaa, joku on lähellä se hetken... kynsin hampain pitää kii, se kaivertaa hetki hetkelt sisintä
Se ei oo ihmisest kiinni, joo mukava mikäs siinä, olis kiva paremmin tutustuu, mut hitaasti vaan... se oli vaan kipinä, kipinä syöksylaskulle
Mut nyt haluu sen tunteen pois, sen tunteen et on tarpeeton, turha, kukaan ei välitä, kenellekkään ei kelpaa, epätäydellinen, surkea, vaan toisten taakkana, se että jos täält lähtis niin kukaan ei kaipais... itteään täytyy rakastaa, jos ei niin miten kukaan muukaan sillon voi, ei mussa ole mitään rakastamisen arvosta
Koskaan ei oo mieles käynyt et kun voimat ei riitä niin päästäis irti, päästäis vaan irti, nyt kuuma tai kylmä ei tunnu miltään, maailma kiitää ohi kuvina, kaikki on samaa tasapaksua, olis hienoa tuntea, jos mä tuntisin sen kivun... sen hetkellisen kivun ja sit kaikki olis ohi... mä tuntisin jotain, tuntisin olevani jotain
Se tunne kun maa menee vaan jalkojen alla, tuijottaa eteenpäin, näkee valot, niin näkee valot... ei tunne kuinka käsiä paleltaa, ei tunne kun sydän rutistuu, kuinka kyyneleet valuu pitkin poskia, kuinka pää jyskyttää
Kun sohvan pohjalle vaipuu käy mielessä vaan et jos sais sen hetken tunteen takasin, kuin addiktio, tai sitten päästää lopullisesti irti - irti kaikesta
Maailma on turha, mun elämä on turha, mä olen turha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti