sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Now You're gone
"Niin kuin orvokit nää maahan juurtuneet
Kiinni sinussa mä kasvoin elämään
Olit voimani ja minkäs sille teet
Nyt mä juurrun tähän ikävään
Kaikki minussa kuin vaiti valittaa
Valos sammuttua eksyin hämärään
Ja kun sinua en nähdä enää saa
Niin mä juurrun tähän ikävään"
Haluaisin kertoa sulle niin paljon, kertoa asioita joita vain sä voit ymmärtää, vain sä voit tietää mikä siinä sanomisessa naurattaa, mikä on hullunkurista, minne mennään seuraavaksi, pelasta tilannetta soittamalla mulle... Mä en enään koskaan pysty puhumaan sulle, koskaan näkemään sua, koskaan sanomaan miten tärkeä sä oikeasti mulle olit.
"Kastan kukkaset ja sulle puhelen
Ja on aivan niin kuin jotain vastaisit
Tätä kenellekään kertoa voi en
Ymmärtää sen vain nuo pienet orvokit
Lintu lohdutusta laulaa jossakin
Minä tahtoisin niin sinut takaisin"
Tekisin mitä vain et sut takaisin saisin, oon sulle niin paljosta velkaa... sä pelastit mut, miks mä en pystyny pelastaa sua? Kuka nyt katsoo mun perään, tuntuu kuin olisin valehdellu sulle kun sanoin et sulla on kaikki aika maailmassa. Sä et voi olla poissa, sä et vaan voi.
Johanna Kurkela - Juurrun Tähän Ikävään
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)